TALKRADIO FINLAND
__________


Siirry: Takaisin etusivulle - Raamattuhaku - Ääniraamattu -

Aasialainen kristinusko levisi Antiokiasta, Vähä-Aasiaan, Roomaan, Intiaan ja Afrikkaan:
Unohdetut historialliset tapahtumat, henkilöt ja Roomalaiskatolisen kirkon vaikutus kristinuskon historian kerrontaan

Arto Alanenpää, 2019.
____________________
  • Vuonna 30-33 jKr. alkuseurakunta syntyy
  • Vuonna 52 jKr. kristinusko leviää Intiaan
  • Vuonna 62 jKr. keisari Nero sytyttää Rooman tuleen ja aloittaa kristittyjen vainot ja joukkomurhan
  • Vuonna 100 jKr. ja siitä eteen päin katakombit toimivat hauta- ja turvapaikkana kristityille ja juutalaisille

    Johdanto

    Kristinuskon leviäminen perustuu Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn, joka löytyy Markuksen evankeliumista, "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille".1

    Internetissä, kouluissa sekä telvision dokumenteissa usein opetetaan kristinuskon varhaista historiaa juutalais-roomalaisena. Usein kristinuskon historian käsittely jää Rooman, nykyisen Italiaan keskittyväksi paaveja palvovaksi kapeakatseiseksi luennoksi muissakin maissa kuin Suomessa. Sen perustuvat virheelliseen Raamatun tulkintaan. Tämä ilmiö johtuu roomalaiskatolisen kirkon vallasta yliopistoissa ympäri maailman ja toisaalta vaikutus voi olla vahvasti kertojan omassa vakaumuksessa. Jesuiittaveljillä on vahva valta maailman yliopistoissa ja vähemmän mainittuna kaikissa protestanttisissa kirkoissa Euroopassa. Tällaisesta kapeasta historian tulkinnasta jää ajatus, että kristinusko on Eurooppalaista kun taas Israel on Aasiassa ja alkuseurakunta levisi aluksi Antiokiasta Vähään-Aasiaan.

    Mielestäni yhtä tärkeää kuin on tietää Rooman kristillistä historiaa, on tietää minne muualle kristinusko levisi ensimmäisinä vuosisatoina.

    On syytä olettaa, että silkkitien valmistumisella 100-luvulla oli positiivinen vaikutus kristinuskon leviämisessä Antiokiasta Itään.

    Antiokia toimi Syyrian kreikkalaisten kuninkaiden pääkaupunkina ja se perustettiin vuonna 301 eKr. Antiokiasta tuli kreikkalaisen kulttuurin keskus alueella ja koko pohjoisen Syyrian merkittävin kaupunki.2 Antiokiasta tuli merkittävä varhaiskristillinen keskus ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien ja suurimmillaan siellä oli noin puoli miljoonaa asukasta.

    Vuonna 30-33 jKr. alkuseurakunta syntyy

    Alkuseurakunnan (30-315 jKr.) yksi vahvin ja tänä päivänä unohdetuin sanoma oli, että Jeesus on elossa. Sen yksinkertaisin tunnustus oli, että Jeesus on Herra tai Messias.

    Tulkinnasta riippuen alkuseurakunta alkoi joko Jeesuksen kutsuttua 12 opetuslasta tai yläsalista, jossa Pyhä Henki vuodatettiin uskoviin. Roomalaiskatoliset väittävät, että opetuslapsi Pietari oli ensimmäinen paavi, koska Jeesus oli sanonut "Tälle kalliolle minä perustan seurakuntani." Tämä perustuu kuitenkin tahalliseen tai tahattomaan, mutta virheelliseen tulkintaan Raamatusta.

    Roomalaiskatolinen kirkko opissaan vetoaa usein tähän Matteuksen evankeliumin luvun 16 jakeeseen 18, "sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." ja tällä oikeuttaa paavi-kulttinsa, kun se myös väittää Pietaria ensimmäiseksi paaviksi. Kuitenkaan Jeesus ei tuossa viittaa Pietariin, että Mestari Pietariin henkilönä perustaa seurakuntansa vaan siihen mitä Pietari oli sanonut aikaisemmassa jakeessa 16, "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika" ja tähän lausumaan Jeesus perustaa seurakuntansa - Jeesus on Jumalan Poika. Ilmoituksen alkuperää, jonka Jeesus kuvaa jakeessa 17 "ei liha eikä veri(ei ihmisymmärrys) ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.".

    Jeesus varoittaa (Matt. 23:8-12) seuraajiaan ottamasta johtajaa, jota kutsutaan isäksi, opettajaksi tai mestariksi vaan joka johtaa tahtoo olkoon muiden palvelija ja orja. "Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään."

    Opetuslapsi Luukas kuvaa evankeliuminsa luvussa 9 alkuseurakunnan toimintaa ja Jeesuksen ohjeita. "Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja. Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Ja hän sanoi heille: "Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön myös kenelläkään olko kahta ihokasta. Ja mihin taloon tulette, siihen jääkää, ja siitä lähtekää matkallenne. Ja missä eivät ota teitä vastaan, siitä kaupungista lähtekää pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan." Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla."

    Apostolien teoissa luvussa 2 kuvataan alkuseurakuntaa 2:38-47 "Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen."

    Vuonna 52 jKr. kristinusko leviää Intiaan

    Perimätiedon mukaan Jeesuksen opetuslapsi Tuomas toi evankeliumin nykyiseen Intiaan vuonna 52 jKr. saapuessaan Malabarrannikolle Muziriksen antiikin satamaan Etelä-Intiaan. Hänen kerrotaan perustaneen seurakuntia Karelassa: Kodungalluriin, Palayooriiin, Pohjois-Paravuriin, Kokkamangalamiin, Nilakkaliin, Niranamiin ja Kollamin kaupunkeihin. Tuomas murhattiin uskonsa tähden 3. häinekuuta 72 jKr. Chinnaimalassa nykyisen Intian Tamil Nadun osavaltiossa.

    Jeesuksen opetuslapsi Bartolomeus oli saapunut Intiaan Konkanrannikkolle vuonna 55.3

    Egyptissä Aleksandrian seurakunssa oli Sisiliasta lähtösin oleva kreikkalainen kristinuskoon kääntynyt teologi Pantainos. Eusebios Kesarealaisen mukaan Pantainos toimi osan aikaa lähetystyötä tehden, matkustaen aina Intiaan asti vuonna 189 tai 190 jKr. Intiassa Eusebioksen mukaan Pantainos perusti kristillisiä yhteisöjä ja myös löysi kristittyjä, jotka käyttivät Matteuksen evankeliumia, joka oli kirjoitettu "heprealaisilla kirjaimilla". Tämä oli oletettavasti peräisin Bartolomeukselta, Jeesuksen opetuslapselta. Käytetty teos saattoi olla Heprealaisevankeliumi.4, 5 Eusebios ja Hieronymus kirjoittavat Pantainoksen matkasta Intiaan.

    Kuitenkin jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että Pantainos tulkitsi väärin nimen "Mar Thoma", arameaksi Pyhä Tuomas, jota pidetään nykyisin kristinuskon tuojana Intiaan Syyrialaisten seurakuntien toimesta. Nimellä Bar Tolmai, joka on heprealainen nimi opetuslapsi Bartolomeukselle.

    Myöhemmin syntyi virallinen kirkkokunta nimeltä Orientaaliortodoksiset kirkot. Siitä tuli Rooman valtionkirkon kanssa erillinen tunnustuskunta vuonna 451 pidetyn Khalkedonin kirkolliskokouksen myötä. Se käsittää Aleksandrian koptilais-ortodoksisen, Antiokian syyrialais-ortodoksisen, Armenian apostolisen, Eritrean ortodoksisen, Etiopian ortodoksisen ja Syyrialais-malankarilasen ortodoksisen seurakunnan.

    Vuonna 62 jKr. keisari Nero sytyttää Rooman tuleen ja aloittaa kristittyjen vainot ja joukkomurhan

    Rooman palo on tunnettu historiallinen tapahtuma, mutta kuka tietää sen yksityiskohdat? Roomassa kristityt olivat lahko ja vallalla oli keisarikultti, jossa piti tunnustaa keisari jumalaksi kerran vuodessa tai kohdata kuolema tulemalla ristiinnaulituksi, syötettyksi elävältä eläimille tai kun kristittyjä poltettiin elävänä.

    Roomalainen historioitsija Tacitus, teoksessaan Keisarillisen Rooman historia kirjoittaa seuraavasti: "Mutta ihmisapu, keisarin lahjoitukset tai jumalien lepyttely eivät hälventäneet ikäviä huhupuheita jotka väittivät, että tulipalo oli tahallisesti sytytetty. Lopettaakseen nämä puheet Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät, rikoksiensa takia vihatut henkilöt, ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloittanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin. Kaikki inhottava ja hävettävä näet kerääntyy tänne ja viihtyy täällä...Ensiksi vangittiin ne jotka tunnustivat, ja heidän ilmiantonsa perusteella suunnaton joukko muita, joita ei niinkään syytetty tuhopoltosta kuin vihasta ihmissukua kohtaan. Tuhoon tuomittujen kustannuksella pilailtiin. Heitä annettiin eläinten taljoihin puettuina koirien raadeltaviksi tai naulittiin ristiin. Illan hämärtyessä heitä käytettiin soihtuina yötä valaisemaan. Nero oli luovuttanut puutarhansa tätä näytelmää varten ja pani siellä toimeen kilpa-ajot. Hän liikkui kilpa-ajajan asussa kansanjoukkojen keskuudessa tai seisoi kilpa-ajorattailla. Tämä sai kuitenkin aikaan sääliä uhreja kohtaan, vaikka he olivatkin syyllisiä ja ansaitsivat mitä ankarimpia rangaistuksia, sillä heitä ei uskottu tuhottavan yleisen edun vuoksi vaan yhden henkilön julmuuden tyydyttämiseksi."6

    Noin vuodesta 100 jKr. eteen päin katakombit toimivat hauta- ja turvapaikkana kristityille ja juutalaisille

    Kristityt alkoivat rakentamaan katakombeja, koska heidän Jumalan palvontansa oli laitonta yli 300 vuotta ja he olivat vainottuja Rooman valtakunnassa. Varhaiset kristityt hautasivat omaisensa maanalaisiin luoliin uskoen, että samoin kuin Jumala nosti Kristuksen kuolleista puutarhahaudan luolasta myös heidät Jumala herättäisi eloon.

    Roomassa oli voimassa vuonna 451 eKr. syntynyt laki Leges duodecim tabularum, suom. "Kahdentoista taulun lait". Laki määräsi (5.1.) Hominem mortuum in urbe ne sepelito neve urito. suom. "Älköön kukaan haudatko tai polttohaudatko kuollutta ihmistä kaupunkiin." Tämä tarkoitti sitä, että kristittyjen täytyi rakentaa katakombit kaupungin ulkopuolelle. Esimerkiksi Domitillan katakombi on yksi 40:stä löydetystä Rooman katakombista. Se on kaivettu 16 metrin syvyyteen, ulottuu 15 km laajuudelle ja käsittää 26 000 hautaa. Roomassa on myös kuusi juutalaisten katakombia.

    Professori Judith A. Testan mukaan katakombit kaivoivat ammattilaiset, jotka olivat kokeneita rakentajia ja kiviaineksen käsittelijöitä. Varhaiset katakombien tekijät ajattelivat, että he suojelevat katakombeja hautojen ryöstäjiltä sekä uskovien ruumiita tekemällä katakombeista monimutkaisia ja kapea kulkuisia, johon ulkopuolisen oli helppo eksyä ja mahdoton paeta. Professori William Mac Donaldin mukaan kun yhdistetään ajatus, että ruumiin pitäisi säilyä mahdollisimman pitkään kristillisen uskoon ruumiin ylösnousemuksesta ja että se on uudelleen asetettavissa ihmisen muotoon on ymmärrettävää, että katakombeja haluttiin suojella.

    Katakombeissa kristityt saattoivat viettää esimerkiksi häitä sekä ne olivat myös usean uskovan viimeinen leposija. Vielä tänäänkin on nähtävissä niiden seinämaalauksista kristillinen sanoma ja elämä. Usein niissä kuvataan ehtoollista, kun uskovat kokoontuivat pyhälle aterialle ja tarjolla oli viiniä ja leipää. Hyvä Paimen myös esiintyy seinämaalauksissa Kristuksen kantaessa kadonnutta lammasta, joka oli löytynyt. Jeesus, joka herätti Lasaruksen kuolleista on hyvin yleinen kuvaelma katakombeissa ja ymmärrettävästi se sopiikin haudattujen viereen.

    Eläimet olivat myös suosittu aihe katakombien seinämaalauksissa. Näistä ehkä suosituin oli riikinkukko, joka kuvasi kuolemanjälkeistä uudelleen syntymää ja iankaikkista elämää. Eläimet myös liittyivät teemana Paratiisin kuvaukseen kuoleman jälkeisestä elämästä. Kristittyjen varhaiset maalaukset delfiniineistä katakombeissa oli eräs pakanallinen yhteys kristinuskon kreikkalais-roomalaisen pakanallisen maailman välillä. Delfiinit sisälsivät uskomuksen, että ne kantavat mytologian mukaan sieluja merien halki tuonpuoleiseen elämään.

      Lähteet:
      1. Markus 16:15 (1938 käännös)
      2. Smith, William: ”Antiocheia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. lähde 2
      3. "Tracing St Bartholomew's footsteps to Betalbatim - Times of India". The Times of India. Retrieved 2019-03-08. lähde 3
      4. Church History by Eusebius. Book V Chapter 10. Pantaenus the Philosopher. lähde 4
      5. Article by S. S. Koder, "History of the Jews in Kerala", in the St. Thomas Christian Encyclopaedia of India, Vol. II, 1973, pp.183 ff.
      6. Tacitus, Keisarillisen Rooman historia, 5. painos, s. 442-443, suom. Iiro Kajanto, WSOY 2004.


  • ©1996-2019 TALKRADIO Websites.
    ARTO@PROTONMAIL.COM -TALKRADIO.FI
    YOUTUBE.COM/TALKRADIO - INFOSOTA.BLOGSPOT.FI